Hei sinä tavallinen suomalainen mies, minä pelkään sinua!

Hei sinä tavallinen suomalainen mies, tutustuin sinuun ensimmäistä kertaa ihan pienenä tyttönä. Vietin kesät maalla, ja siellä tutustuin sinuun. Olit tosi mukava ja tärkeä minulle. Kun hoilasin virsiä ja joululauluja, nyökyttelit tyytyväisenä. Kehuit, kun leivoin pullaa. Juttelimme yhdessä kaikenlaista, olit kiinnostunut koulunkäynnistäni ja jutuistani. Muistan, kuinka pyysit todistustani nähtäväksi, kun tulin kesäkuussa taas kahdeksi ja puoleksi kuukaudeksi kesänviettoon. Naureskelit ja ihmettelit, että kymppejäkös se tyttö vaan saa, vaikka olin saanut vain kaksi kymppiä: matematiikasta ja englannista. Päivittelit niitä positiivisella tavalla niin, että oivalsin, että jotain erinomaista niissä oli. Ihan kaikkia juttujasi en aina tajunnut. Ymmärtämättä jäivät silloin esimerkiksi kissanpoikien hukuttamiseen tai erään kylän tytön jakorasiakäytökseen liittyvät vitsisi. Onneksi.

Sinulla oli tosi isot kädet ja kova ääni. Usein sain istua polvellasi, ja kertoilit juttuja metsästyksestä ja kalastuksesta. Minua ne kiinnostivat kovasti. Olisin innolla lähtenyt mukaan, mutta nauroit röhönaurua, kun ehdotin sitä. Ei sinne tyttöjä päästetä, sanoit, ja samantien ymmärsin, miten hassu ideani olikaan ollut.

Opetit kuitenkin minua ampumaan ilmakolla. Se oli kivaa. Opetit myös ajamaan traktoria ja nostamaan heinää seipäälle. Työnsimme kuulaa yhdessä. Katsoimme telkkarista, kun Suomi-poika pärjäsi mäkihypyssä.

Opetit myös sylkemään matoon ja nappaamaan ongen ylös juuri oikealla hetkellä. Särjet syötimme kissoille, ahvenet paistoimme itsellemme. Joskus, kun naiset kauhistelivat touhujani (taisin kiivetä katolle tai puuhun vähän liian korkealle), sinä mörähdit, että antaas nyt tytön touhuta. Se oli minusta mukavaa.

Kun menin lukioon, välimme taisivat vähän viilentyä. Yritin näyttää todistustani sinulle, mutta et oikein pysynyt kärryillä kurssimuotoisen lukion saavutuksistani. Vaatteeni olivat silloin vähän toisenlaisia kuin ennen, ja taisin huomata, että nostelin kulmakarvojasi, kun kävelin sisään. Liian lyhyt hame, ehkä. Et paljoa kysellyt, mitä kuuluu. Ylioppilaskirjoitusten älliä ymmärsit kuitenkin oikein hyvin, toit minulle ylioppilaslahjaksi hienon kristallisen kukkavaasin. Kyselit suunnitelmistani, ja ilmoitin, että olen päässyt opiskelemaan sosiaalipsykologiaa. Ajattelin, ettet ehkä tiedä, mitä se tarkoittaa. Ilmeestäsi huomasin, että hyvä juttu se ei ainakaan ollut.

Koko opiskeluaikani olimme tosi vähän tekemisissä. Olin hyvin vähissä varoissa, eikä minulla ollut rahaa käydä maalla kovin usein. Kävin kuitenkin jouluisin, ja silloin kävimme yhdessä joulukirkossa. Huomasin, että katsoit sivusilmällä, kun en joulupöydässä ottanut kinkkua. Olin ryhtynyt välttämään tehotuotettua naudan- ja sianlihaa, mutta toisaalta niinhän sinäkin olit elämäsi elänyt. Arvostin edelleen todella korkealle hirvipaistisi ja erityistä huippua olivat paistetut ahvenfileet. Yritin viritellä keskustelua niistä asioista, jotka meitä yhdistivät, mutta jotenkin tunsin, että se oli vaikeaa. Yhdistäviä asioita oli tosi paljon: molemmat rakastimme hiihtämistä, luontoa, retkeilyä, kalastusta, hauskoja vanhoja juttuja. Tietysti opiskeluni oli avannut silmiäni. Olin ollut vaihto-opiskelijana Uudessa-Seelannissa ja sitä kautta maailmankuvani oli avartunut paljon. Matkustaessani olin nähnyt todellista köyhyyttä ja opinnoissani oppimani asiat olivat sellaisia, etten oikein löytänyt tapaa jutella niistä sinun kanssasi.

Oivalsin, että olit ollut monta kymmentä vuotta työttömänä, kalastellut ja metsästellyt yhteiskunnan tuilla.

Opintojeni valmistuminen viivästyi, ja jouduin etsimään töitä. Kuinka ollakaan, paikkakunnallasi oli juuri sopiva työpaikka. Sain sen, ja riemuitsin, että nyt näen sinua useammin. Hait minut junalta, ja olit tavanomaiseen tapaasi aika puhumaton, mutta jotenkin tavallista nyreämpi. Näytit minulle vanhan polkupyörän, jolla voisin polkea vastaanottokeskukselle aamuisin.

Tein siellä 16-tuntista päivää. Olin innoissani työstäni, sillä pieneen kuntaan oli vastaanotettu yli 200 turvapaikanhakijaa. Perheitä oli vain 6 ja näiden lisäksi 2 yksin saapunutta naista. Heidät oli majoitettu vanhan juna-aseman tiloihin. Kaikki muut olivat nuoria ja keski-ikäisiä miehiä, jotka majoitettiin käytöstä poistetulle koululle pystytettyyn vastaanottokeskukseen. Saimme hankittua patjoja ja peittoja. Kuntalaisilta tuli lahjoituksena vanhoja liinavaatteita. Osa oli aivan reikäisiä, mutta turvapaikanhakijat eivät siitä välittäneet, pääasia että jotain saatiin. Ruokaa tehtiin isoissa kattiloissa. Opetimme miehille puolukkapuuron ja kalakeiton syöntiä, pakkaseen pukeutumista ja suomalaisia tapoja. Heti alkoivat suomen kielen opinnot ja osa miehistä edistyi hyvin. Yritimme järjestää jopa joulujuhlankin, ja seurakunnan väki tuli mukaan. Illat venyivät myöhäisiksi, ja poljin väsyneenä 12 km matkan vastaanottokeskukselta sinun luoksesi joka ilta. Olit usein lämmittänyt saunan, tai vähintäänkin laittanut tarjolle ruisleipää ja voita. Höpöttelin innoissani päivän kulusta, mutta sinulta en paljon saanut vastakaikua. Olit hyvin hiljainen. Ajattelin, että ison määrän tummia miehiä ilmestyminen katukuvaasi vaatii sinulta varmasti vähän sulattelua.

Eräänä iltana sitten ryhdyit puhumaan. Sanoit, että minun kannattaisi lähteä takaisin kaupunkiin. Täällä ei kuulemma olisi turvallista olla. Kerroit, että kylän miehet, läheisimmät ystäväsi, eivät hyväksyneet vastaanottokeskusta eivätkä aikoneet enää katsoa tilannetta sivusta. Suunnittelivat kuulemma jotain konkreettista vastaiskua. Kuuntelin järkyttyneenä. Kerroit, että paikkakunnan miesten mielestä vastaanottokeskuksessa oli vaarallisia, maahan petoksella tunkeutuneita miehiä, jotka vain käyttivät suomalaisia naisia surutta hyväkseen ja jotka pitäisi mitä pikimmin saada lähtemään. En tiennyt, mitä vastata. Kysyin varovasti, mitä miehet ajattelivat minunkaltaisistani naisista, joista osa oli vastaanottokeskuksessa palkkatyössä ja joista iso osa oli vapaaehtoisia. Mustaa miestä haluavia naikkosia, kuului vastauksesi. En tiennyt mitä sanoa. Tiesin, että olit pitkälti samaa mieltä ystäviesi kanssa, vaikka et ollut sitä missään vaiheessa ääneen sanonutkaan. Pakkasin heti tavarani, ja muutin tuttuni luo vastaanottokeskuksen naapuriin.

Tämän jälkeen kävin töissä peläten joka hetki, että joku hyökkää joko minun tai turvapaikanhakijoiden kimppuun. Työmatkalla perääni huudeltiin: Rajat kiinni, Suomi suomalaisille. Jotkut mielikuvitusrikkaat nuoret pojat kyselivät, mitä teemme mustien miesten kanssa, onko kivaa olla heidän naisiaan, enkö pelkää että he tartuttavat minuun tauteja.

Tänään, uuden vuoden aattona, näin töihin kävellessäni paljon teitä tavallisia suomalaisia miehiä liikkeellä. Teillä oli huomioliivit päällä, muovipusseja kädessä, en tiedä mitä niissä oli. Vastaanottokeskuksessa kerroimme turvapaikanhakijoille, että tänään on parasta pysytellä sisällä, eikä ehkä ikkunaan kannata mennä. Pidimme suomen kielen kursseja myöhään iltaan asti, työaikamme oli päättynyt jo ajat sitten. Osa miehistä oli harjoitellut puhelimen ja nettiselaimen avulla suomea niin, että kielitaito oli edistynyt hämmästyttävää vauhtia. Istuimme voimistelusalin lattialla ja keskustelimme tulevan vuoden suunnitelmista. Moni nuori mies mainitsi, että toivoisi saavansa edes yhden suomalaisen kaverin. Moni tahtoi oppia suomea, päästä kouluun, saada ammatin, päästä töihin. Nämä olivat mielestäni hienoja haaveita. Osa miehistä sai minut myös huolestuneeksi: he vaikuttivat lapsellisilta, kuvittelivat oppivansa suomen kielen ihan helposti ilman vaivaa ja pääsevänsä mukavaan työhön ilman koulutusta. Näistä asioista keskustelimme pitkään. Kello lähestyi puolta yötä. En tahtonut miesten huomaavan, miten pelkäsin. Tiesin, että talon ulkopuolella kulki iso määrä turhautuneita ja vihaisia miehiä. Käytännössä en mitenkään uskaltanut enää lähteä talosta ulos. Katselimme raketteja, mutta kielsin miehiä menemästä ikkunaan. Siinä mukavien, toivoa täynnä olevien turvapaikanhakijoiden keskellä istuessani minut täytti kummallinen olo. Mitä yhteistä minulla on näiden miesten kanssa? Ihmisoikeudet, kohteliaisuus, ystävällisyys, jokaisen ihmisen arvostaminen, toivo paremmasta huomisesta, usko kansainväliseen ja monikulttuuriseen maailmaan, totta kai. Mutta entä muuta? Eipä paljonkaan. Olemme vain ihmisiä ihmisille. Tämä on vain minun työtäni.

Sen sijaan sinun kanssasi, sinä tavallinen suomalainen mies, minulla on paljon enemmän yhteistä. Koko lapsuuteni, ahvenfileet, hirvipaisti, kotikoivu, hiekkatie, suvivirsi, joulusauna, marjastus, sienestys, suomalainen peruskoulu, Matti Nykänen, kuntavaalit, suomenpystykorva, suomalainen maito, keihäänheitto ja Seppo Räty, puuro, körö körö kirkkoon ja lennä lennä leppäkerttu, Suomi-filmit, joulupukki, sauna, sorsapaisti, Kekkonen, mämmi, Nokia, ruisleipä, Kalle Päätalo, Finlandia-hymni ja Maamme-laulu, ahomansikat, juhannusvihta, Käyn ahon laitaa, Tuntematon sotilas, Rokka ja Koskela, Täällä Pohjantähden alla, Lasse Viren ja Juha Miedon sadasosasekunti, uudet perunat ja voi, kansallispuku ja kantele, Kalevala ja Taistelevat metsot, Olavi Virta, Tapio Rautavaara, joulukirkko ja Enkeli taivaan, Suo, kuokka ja Jussi, hiki laiskan syödessä, tuonen lehto öinen lehto, Rautatie ja Huojuva talo, Seitsemän veljestä: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero, nuo aivan tavalliset suomalaiset miehet. Meillä on niin paljon yhteistä. Nyt kuitenkin pelkään sinua, vaikka huudatkin haluavasi suojella suomalaisia naisia. Suojeletko minua? Siitä en voi olla varma. Haen kaksi vilttiä, ja jään yöksi vastaanottokeskuksen toimiston lattialle. En uskalla lähteä minnekään. Mietin irtisanoutumista, mietin miten juttelisin kanssasi, jos kohtaisimme. En osaa sanoa enää mitään. Tämä on minun työtäni ja teen sitä mahdollisimman hyvin. Toivon, että voimme jutella joskus myöhemmin, kun tilanne on rauhoittunut. Hyvää uutta vuotta, sinä rakkaista rakkain tavallinen suomalainen mies.

26 thoughts on “Hei sinä tavallinen suomalainen mies, minä pelkään sinua!

  1. Niko sanoo:

    Koskettava tarina ja jaettu tänään paljon netissä. Kiitos tästä! Blogin uudelle lukijalle kirjoitus näyttäytyy helposti tositarinana, joten fiktiivisyys olisi hyvä mainita sen yhteydessä.

    Liked by 2 people

    1. minnahuoti sanoo:

      Kiitos tästä tärkeästä kommentista. Kaikki tämän blogin tarinat ovat todellakin fiktiivisiä, eli niissä esiintyvät henkilöt eivät ole ketään todellisia henkilöitä. Siinä mielessä ne eivät kuitenkaan ole keksittyjä, että tarinat ovat tulleet vastaan kirjoittajien vieraillessa suomalaisilla työpaikoilla ja keskustellessa työntekijöiden kanssa sekä vapaamuotoisesti että monenlaisissa työn kehittämiseen liittyvissä yhteyksissä. Väkivallan uhka työssä koskettaa vuosittain viittä prosenttia työvoimasta. Se ei ole aivan vähän.
      http://www.ttl.fi/fi/tyoturvallisuus_ja_riskien_hallinta/tyovakivalta/Sivut/default.aspx
      http://ennakoivakivaltaa.savonia.fi

      Tykkää

  2. Mari Mattila sanoo:

    Kauniisti kuvasi tilannettasi ja kokemustasi! Kertoi kohtaamistaan ilmiöistä leimaamatta. Kuinka hämmentävän loukkaavaa onkaan ollut ystäväsi ja hänen ystäviensä arvio työstäsi vokissa. Samalla logiikalla täytyisi ajatella, että päiväkodissa työskentelevillä olisi pedofiili sitä pyrkimyksiä, voisi miettiä naisgynekologin suuntautumista ja miksei myös miesproktologin jne. Tuleekin ajatus, että koko pakolaisvastaisuus kiteytyy suomalaisen (maalais)miehen seksuaaliseen kriisiin! Omia parisuhde pettymyksiä ei ole osattu käsitellä, isien mallit ovat olleet ehkä huonoja, ainoa hyvä samaistumiskohde on sotasankari ja niinpä nyt tekemällä tehdään vihollisia vieraan näköisistä pojista?

    Liked by 1 henkilö

    1. minnahuoti sanoo:

      Kiitos kommenteistasi, juuri näin olen kuullut turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevien kertovan: ihmiset eivät voi suhtautua heidän työhönsä neutraalisti. Työtä se silti kuitenkin on. Vastaanottokeskuksissa työskentelevät ovat todennäköisesti parhaiten selvillä turvapaikanhakijoiden todellisesta luonteesta ja esimerkiksi siitä, miten he voivat sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Erittäin harva heistä on idealistinen. Monilla heistä on jo aiempaa taustaa esimerkiksi valmistavien luokkien 15-17-v poikien ensimmäisinä opettajina, eli he tietävät kyllä, mikä potentiaal on ja mitkä ongelmat ovat. Vastakkainasettelu eri ryhmien välillä on kovin keinotekoista, mutta sitä syntyy, kun ihmiset kokevat toivottomuutta ja etteivät voi vaikuttaa omaan elämäänsä ja sen kulkuun tarpeeksi.

      Tykkää

      1. Järki käteen maahanmuuttokeskustelussa sanoo:

        ”Vastaanottokeskuksissa työskentelevät ovat todennäköisesti parhaiten selvillä turvapaikanhakijoiden todellisesta luonteesta ja esimerkiksi siitä, miten he voivat sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan.”. Väite vaatisi hyvin perusteellisia perusteluja ennen kuin kykenisin uskomaan sen. Oikeastaan se kuulostaa suorastaan sinisilmäiseltä.

        Miksi turvapaikanhakijat toisivat vastaanottokeskuksissa itsestään esille sellaisia puolia, jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti heidän turvapaikkapäätökseensä? Mistä vastaanottokeskusten työntekijät voisivat tietää, mitä heidän asiakkaansa puuhaavat vastaanottokeskusten ulkopuolella? Kirkkonummen pidätystapauksen jälkeenkin vastaanottokeskuksen elämä jatkui rauhallisena.

        Mutta kyllä, on minustakin oikein tuoda esille työelämän turvattomuutta, ja olen myös samaa mieltä siitä, että siihen on suhtauduttava vakavasti. Kuitenkin tiedossa niinkin selkeitä faktoja turvapaikanhakijoiden aiheuttamista ongelmista kuin esimerkiksi seuraava: Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan korkein raiskausrikollisuustaso on Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneillä miehillä: 17-kertainen syntyperäisiin suomalaisiin nähden. (Lähde: MOT – Ne toiset suomalaiset kiven sisällä)

        Näiden faktojen ja lukuisten uutisten valossa minusta kertomuksen tarkoituksesta ja aiheesta riippumatta on perusteetonta korostaa ”tavallisten” suomalaisten miesten aiheuttamaa uhkaa irrallisena ilmiönä ilman, että millään tavalla otettaisiin kantaa ulkomaalaistaustaisten aiheuttamiin turvallisuusuhkiin. Asetelma on silloin epätasapainoinen ja mielikuvituksellinen. Sitä on vaikea olla tulkitsematta tarkoitushakuiseksi ja epäobjektiiviseksi. Mahdollisesti Hennalan vastaanottokeskuksen henkilökunnan näkemys turvapaikanhakijoiden luonteesta on tarkentunut, koska he ovat olleet vastaanottokeskuksen sisällä omin silmin näkemässä sen nurjia puolia: http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/poliisipartio-piiritettiin-vastaanottokeskuksessa-hs-poliisissa-sisainen-selvitys/5591814

        Tykkää

  3. SeppoM sanoo:

    Olen tavallinen suomalainen mies, mutta en tunnista itseäni tästä enkä muustakaan keskustelusta. Oikeasti ne tavalliset ihmiset ovat jossain välillä eivätkä paasaamassa vihaansa ja turhautumistaan pitkin verkkoa. Verkko ei ole maailma. Toivottavasti ei leimata jatkossa ketään, edes suomalaista miestä, sellaisten asioiden takia joille ei voi mitään.

    Liked by 1 henkilö

    1. minnahuoti sanoo:

      Hei SeppoM, pyydän anteeksi, tarkoitukseni ei tosiaankaan ole ollut leimata ketään. Kutsun tässä fiktiivisessä tarinassa tätä miestä nimellä tavallinen suomalainen mies, sillä kertojan lapsuudessa tämä mies oli todellakin se aivan tavallinen, mukava, tuttu ja turvallinen ihminen, oikeastaan ainoa miehen malli, jonka kertoja tunsi. Tarinan lopussa mies ei tietenkään edusta kaikkia suomalaisia miehiä. Pahoittelen, jos sait tarinasta sellaisen kuvan.

      Tykkää

      1. SeppoM:n fani sanoo:

        Olen Sepon kanssa samaa mieltä. Mutta siis tavallinen suomalainen mies = vihaa kaikkia, jotka on erilaisia: rotu, uskonto, synnyinmaa, kieli jne?

        Ketä kohtaan tässä tarinassa luodaan ennakkoluuloja?

        ”Ei edusta kaikkia suomalaisia miehiä” on aika heikko kommentti, kun katsoo jutun otsikkoa. Harva suomalainen mies kuvittelee olevansa jotain muuta kuin tavallinen. Toivottavasti metsä ei vastaa niin kuin sinne huudat.

        Tykkää

  4. Kaleva Teppo sanoo:

    No huh, tässähän on hieman samaa yleistystä kuin muissakin ongelmakohdissa Suomessa. Alkoholiasiat määrittää se olematon 1-4% riskikäyttäjien ryhmä, ylinopeuksien ja kolareiden ne muutamat sikasakkojen saajat yms yms. En tosiaan tunnista myöskään itseäni tuosta tekstistä. Saattaa tosin olla että olen minäkin vaikutuksille altis, en vaan ole vaikuttunut vielä 😉

    Liked by 1 henkilö

    1. minnahuoti sanoo:

      Kiitos kommentistasi, Teppo! Nostat esille tärkeän asian. Näin äärimmäiset ilmiöt, kuten työssä koettu väkivallan uhka, ovat onneksi Suomessa harvinaisia, mutta valitettavasti joillain aloilla läsnä. Tarinan minäkertoja ei tietenkään edusta kaikkia sosiaalialan pätkätyöläisiä, mutta valitettavasti yli 10 % heistä on kokenut väkivaltaa ja väkivallan uhkaa työhönsä liittyen (ks. esimerkiksi tämä Tilastokeskuksen raportti: http://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-09-30_002.html?s=0). Vastaavasti tarinan mies ei tietenkään edusta kaikkia suomalaisia miehiä. Tässä blogissa kerromme tarinoita työstä, ja valitettavasti tietyillä aloilla, erityisesti vartiointi-, suojelu-, sosiaali-, terveydenhoito- ja sairaanhoitotyössä väkivaltaan suhtautuminen ja siltä suojautuminen ovat osa työntekijän ammattitaitoa ja työnantajan velvollisuuksia.

      Tykkää

      1. Järki käteen maahanmuuttokeskustelussa sanoo:

        Koska haluat perustella kertomukseen valitsemaasi asetelmaa mainitsemallasi Tilastokeskuksen raportilla, voisitko selventää muutaman asian: 1) Missä kohdassa raporttia eritellään vastaanottokeskuksissa työskentelevän henkilön kokema väkivalta verrattuna muihin sosiaalialan töihin? Itse en löytänyt raportista sanoja ”vastaanottokeskus” enkä ”turvapaikanhakija”. 2) Millä tavoin raportista ilmenee, että väkivallan uhka kohdistuu vastaanottokeskusten työntekijöihin nimenomaan maahanmuuttoa vastustavien taholta, eikä vastaanottokeskusten asiakkaiden taholta?

        Sinulle tuskin oli yllätys, että tämä ”työelämäaiheinen” kirjoituksesi miellettiin nykyisessä tilanteessa osaksi maahanmuuttokeskustelua maahanmuuttoa puoltavana ja suomalaismiehiä leimaavana kannanottona.

        Tykkää

  5. Tuula Davies sanoo:

    Toivotaan, että kun tuo tavallinen ei-suomalainen mies ja tuo tavallinen suomalainen mies löytävät yhteisen kielen, he voivat lähestyä toisiaan avoimin mielin ja ilman pelkoa.

    Liked by 1 henkilö

    1. minnahuoti sanoo:

      Kiitos kiinnostuksesta tarinaa kohtaa, teemukillinen, mutta valitettavasti tälle tarinalle ei taida olla tulossa jatkoa. Ehkä sinä voit kirjoittaa tarinalle jatkon!

      Tykkää

  6. PekkaM sanoo:

    Kirjoitin yhden kommentin jo aikaisemmin, mutta sitä ei ole ilmestynyt tänne luettavaksi. Kun tänne kuitenkin on sen jälkeen tullut uusia kommentteja, niin omani ei ilmeisesti ole ainakaan julkaisujonossa.

    Tunteeni kirjoitusta kohtaan ovat hieman tasaantuneet, mutten vieläkään ymmärrä sen merkitystä tai tavoitteita. Maalaillaan mukava maalaisserkku, -eno tai -setä ja lopuksi leimataan hänet rasistiksi koko kylän muiden tavallisten miesten tapaan. Jos vastaavaa tekstiä kirjoittaisi kolme miestä ja otsikoisi jotain vastaavaa ”tavallisten suomalaisten naisten” tekosiksi, niin jo olisi melu noussut.

    Ehkä tämä on vain ”tavallisten suomalaisten aivotutkijoiden” aivopieruja? Ajaako tämä jotenkin tällä hetkellä kiristyvää pakolaistilannetta, tai ratkaiseeko tämä sukupuolten välisiä ongelmia?

    Tykkää

    1. SatuPakarinen sanoo:

      Kiitos, Pekka kommentistasi. Moderoinnista sen verran tähän alkuun että kommentteja on tullut lyhyessä ajassa varsin kirjava joukko, niin hyvässä kuin pahassakin. Valitettavasti resurssimme ovat rajalliset, emmekä suoraansanottuna olleet varautuneet näin suureen huomioon. Positiiviset kommentit on tietenkin helppo hyväksyä samantien, mutta kriittisemmistä pyrimme keskustelemaan ensin keskenämme jolloin aikaa niiden käsittelyyn menee luonnollisesti enemmän.

      Blogin tarkoitus on kertoa nimensäkin mukaisesti tarinoita työelämästä. Haluamme herättää keskustelua ja tuoda esille työelämän todellisia ilmiöitä helposti lähestyttävässä ja inhimillisessä muodossa. Tämän vuoksi kertomukset ovat fiktiivisiä, vaikka sisältö pohjautuukin tutkittuihin faktoihin ja tilastoihin, sekä työpaikoilla kuulemiimme kokemuksiin. On totta että työpaikalla kohdatusta väkivallan uhasta voi kertoa monella tavalla, mutta yhtä lailla totta on se että vastaanottokeskuksiin ja siellä työskenteleviin on kohdistunut väkivallan uhkaa viime aikoina. Pitäisikö siitä vaieta? Tekstiä voi lukea monella tavalla, ja toivoisin että lukijat huomaisivat sen, että tässä kirjoituksessa ei ole ollut tarkoitus demonisoida vastaanottokeskuksen liepeillä kuljeskelevia ihmisiä pahoiksi, vaan tuoda esille että hekin ovat aivan tavallisia ihmisiä jotka tarvitsevat parempia keinoja vaikuttaa. Maailma ei ole mustavalkoinen.

      Tykkää

      1. PekkaM sanoo:

        Ei todellakaan tarvitse vaieta tästä ongelmasta. Mutta ymmärrättekö, millainen punainen vaate on tuo määritelmä ”tavallinen suomalainen mies”? Se toistuu kirjoituksessa jopa niin, että kaikki pakolaiskeskusta piirittävät miehet ovat näitä tavallisia suomalaisia miehiä. Kirjoituksen mies-nainen-asetelma on muutenkin niin osoitteleva, että kyllä se mustavalkoisuus on tekstintuottajan valinta.

        Lähetin jo aikaisemmin myös sähköpostia tekstin kirjoittajan sähköpostiin. Yritin pysyä siinä viestissä asiallisena, joten jos ryhmänne katsoo aiheelliseksi vastata siihen, niin mielelläni kuulen vielä laajemmat vastaukset siellä esittämiini näkemyksiini.

        Tykkää

  7. Jonne sanoo:

    Mitäköhän tällaisesta blogista pitäisi ajatella? Ainakin suomalaista miestä panetellaan jo otsikossa erittäin rasistiseen tyyliin.

    On mielestäni hyvin valitettavaa, että tässä turvapaikanhakija – keskustelussa tällaiset ääripäät korostuvat.

    Tykkää

  8. Järki käteen maahanmuuttokeskustelussa sanoo:

    Tarinassa on hyvää se, että se nostaa esille tiettyjä ongelmia ja toivottavasti saa jonkun ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Maahanmuuttokeskustelua leimaa valitettavasti raadollisen karkea vastakkainasettelu, joka ei ole totuus, vaan valhe: ”Suvakit” vs. ”rasistit” — ei mitään siltä väliltä.

    Tämä kertomus mielestäni lietsoo tätä samaa, kieroutunutta vastakkainasettelua: Siinä ei esiinny minkäänlaista neutraalia ja objektiivista näkökulmaa, vaan ainoastaan kaksi radikaalia ääripäätä. Mielestäni tällainen tapa käsitellä asioita on yksipuolinen ja harhaanjohtava, riippumatta tekstilajista. Sillä tavalla ajatellen esimerkiksi kaikki maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat ja sen aiheuttamia ongelmia realistisesti pohtivat henkilöt aivan liian helposti leimautuvat rasisteiksi, ja samoin kaikki maahanmuuttajien kanssa kaveeraavat ihmiset leimaantuvat suvakeiksi. Ja he vihaavat toisiaan. Onko se oikein?

    Olen suomalainen mies, joka ei todellakaan katso hyvällä hallitsemattoman turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen aiheuttamia, yhteiskunnallisia ongelmia (esim. turvallisuuden heikkeneminen ja verorahojen käyttö) ja sitä epärealistisen sinisilmäistä tapaa, jolla niihin päätöksiäkin tehtäessä suhtaudutaan. En kuitenkaan ole rasisti, eikä minua tarvitse pelätä: Olen aina todella iloinen tavatessani turvapaikanhakijan tai kenet tahansa ulkomaalaisen, ja keskustelen erittäin mielelläni hänen kanssaan. Väkivaltaan osallistumista kartan kuin ruttoa. Ei tulisi mieleenikään yleistäen leimata ketään turvapaikanhakijaa yhteiskunnallisen ilmiön, turvapaikanhakijatulvan aiheuttamien ongelmien vuoksi: Kohtelen häntä aivan yhtä ystävällisesti kuin suomalaista ihmistä, ja olen hänestä iloinen.

    Miksi ihmeessä syyttäisin juuri häntä esimerkiksi siitä, että vastaanottokeskukset ovat lisänneet selvästi poliisin työmäärää maahan saapuneiden ihmisten keskinäisten tappeluiden tai suomalaisten harjoittaman ilkivallan vuoksi, tai sen vuoksi, että Kölnissä maahanmuuttajat järjestelmällisesti häpäisivät kymmeniä naisia uudenvuodenyönä? Miksi syyttäisin turvapaikanhakijaa siitä, että valtio elättää häntä veronmaksajien rahoilla sen sijaan, että sijoittaisi ne ensin suomalaisten vähäosaisten auttamiseen? Miksi kohdistaisin nämä syytökset henkilöön, jota en tunne, ja jolla todennäköisesti ei ole mitään tekemistä vastaavan toiminnan kanssa?

    Mieleenikään ei tulisi tuntea vihaa maahanmuuttajaa kohtaan vain siksi, että hän on maahanmuuttaja, saati sitten uhata hänen terveyttään tai henkeään. Hän on tullut Suomeen paremman elämän toivossa, koska hänelle on sitä tarjottu. Kukaan ihminen ei ole mielestäni eriarvoinen ihonvärinsä tai kansallisuutensa perusteella.

    Uskon, että hyvin suuri osa tavallisista, suomalaisista miehistä ajattelee samalla tavalla kuin minä, ei lähestulkoonkaan sillä tavalla kuin tässä kertomuksessa esiintyneet, väkivaltaiset miehet. Kirjoittajan selityksistä huolimatta tällaisen yleistyksen ja vastakkainasettelun hän on tähän varsin kantaaottavaan ja näkökulmaltaan suppeaan kirjoitukseensa tehnyt siitä huolimatta, että se on kertomus.

    Väkivallalle ei koskaan ole järkevää syytä, eikä sitä voi eikä ole oikein millään tavoin perustella tai puolustaa muuten kuin itsensä tai toisen ihmisen puolustuskeinona pakottavassa tilanteessa. Kuitenkin yksi syy myös radikalisoitumiseen on juuri tästäkin kirjoitelmasta huokuva radikaali, epärealistinen vastakkainasettelu. Moni turhautuu, kun keskustelu on lapsellista rasisti-suvakki-väittelyä, eikä järkevien, aikuisten ihmisten objektiivista, faktoihin perustuvaa pohdintaa ja siihen perustuvia päätöksiä. Jos joku kehtaa avata suunsa ja kritisoida maahanmuuttopolitiikkaa, moni on taipuvainen leimaamaan hänet rasistiksi ja kategorisoimaan hänet samaan joukkoon tässä kirjoituksessakin esiintyneiden, väkivaltaisten uhoajien kanssa. Jos tämä vääristynyt vastakkainasettelu ei lopu, ja jos toisista kulttuureista Suomeen tulvivan joukon aiheuttamiin ongelmiin ei puututa konkreettisesti, radikalisoituneet suomalaiset lopulta alkavat vastaamaan väkivaltaan väkivallalla, kohdistaen sen todennäköisesti hyvin usein vääriin henkilöihin. Silloin kärsivät myös ne, jotka eivät itse ole syyllistyneet mihinkään.

    Peräänkuulutan objektiivisuutta, ihmisjärkeä ja totuudenmukaisuutta maahanmuuttokeskusteluun sen sijaan, että kahden ääriryhmän vastakkaisuutta enää korostettaisi tunteisiin vetoavilla kirjoituksilla.

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s