Kiitos toimeliaisuudestasi!

IMG_3395

Kun Matti jäi työttömäksi viime keväänä, se ei enää oikeastaan edes ollut yllätys. Ikää oli 56 vuotta ja YT:t olivat jo neljännet. Konepajatoimintaa ei enää ole helppo saada kannattavaksi, ja työkavereiden määrä oli vähentynyt jo pitkään. Matin ammattikoulutus oli vuosikymmenien takaa, mutta olihan hän kouluttautunut töissä: oppinut uusien laitteiden käytön ja paljon muuta. Mutta nyt se siis tapahtui: työttömyys alkoi.
Muutaman viikon työttömänä oltuaan Matti oli jo taas oppinut paljon uutta. Työttömyyskorvausta saadakseen hänen oli haettava töitä ja osallistuttava aktiivisesti TE-keskuksen tarjoamaan toimintaan. Matti ei kyllä oikeastaan ymmärtänyt, miksi hänen piti hakea sellaisia töitä, joihin hänellä ei ollut edellytyksiä ja joihin häntä ei siitä syystä valittaisi. Hakipa kuitenkin kiltisti, ettei joutuisi karenssiin.

Muutamia kuukausia työttömänä oltuaan Matin elämä oli muuttunut aika paljon. Hänen päivänsä olivat täynnä toimintaa. Eräänkin viikon hän oli pitkiä päiviä kaverinsa mökillä kattotalkoissa. Mieli oli hyvä, kun kattoa syntyi ja kaveri kiitteli. Kuntokin oli kohentunut. Matti myös kalasti ja sienesti – mukavia harrastuksia, jotka olivat työaikana jääneet kiireiden takia vähiin. Erityisen iloinen Matti oli siitä, että hän oli saanut vihdoinkin aikaiseksi korjata äitinsä portaat, eteisen lattian ja saunan. Nämä olivat tärkeitä juttuja, sillä äiti oli jo tulossa vanhaksi ja korjauksia tarvittiin, jotta hän pystyi toiveensa mukaisesti asumaan edelleen yksin kotonaan.

Matin ajatukset kulkivat iltaisin työttömyyteen ja sen merkitykseen yhteiskunnalle. Totta kai töissä ollessaan hän oli ollut hyödyllinen, tehnyt työnsä hyvin ja sen seurauksena oli valmistunut iso määrä laadukkaita konepajan tuotteita. Oli selvää, että tästä toiminnasta oli syytäkin maksaa hänelle palkkaa.

Mutta entä kaikki se, jota hän teki nyt, eikö sekin ollut työtä? Se ei ollut palkkatyötä, mutta kyllähän sekin hyödytti Matin läheisiä ja myös koko yhteiskuntaa. Joskus Matista tuntui, että hän oli kokonaisuuden kannalta hyödyllisempi nyt, työttömänä, kuin työssä konsanaan. Hän oli itse terveempi itse, hänen äitinsä voi paremmin ja moni hänen ystävänsä oli saanut häneltä apua pienissä remonttihommissa ja muissa elämää helpottavissa asioissa. Ja kuitenkin Matin keskustelut TE-toimistossa pyörivät työttömyyden ympärillä. Matti koki, että työttömäksi kutsuminen viittasi siihen, että hän olisi laiska eikä tekisi mitään hyödyllistä.

Kerran Matti mainitsi tästä ystävälleen.
-Työttömyyskorvaus, Matti toisteli, eikö se sinustakin kuulosta siltä, että minulle maksetaan korvausta siitä, etten tee työtä. Ei kuulosta kovin mukavalta, eikä oikeastaan ole tottakaan. Teenhän minä vaikka mitä.

-Älytön sana, ystävä vahvisti. Sen pitäisi olla toimeliaisuusraha. Sen pitäisi olla yhteiskunnan rahoitus sinun toimeentulosi turvaamiseksi niin, että voit olla toimelias ja hyödyllinen yhteiskunnalle palkkatyön ulkopuolella, kun kerran tuota palkkatyötä nyt sitten sinulle ei enää ole.
-Totta, Matti vahvisti, tuo toimeliaisuusraha kuulostaisi kyllä paljon paremmalta. Työtähän kyllä riittää, vaikkei palkkatyötä olekaan.

Illalla Matti teki päätöksen: hän kutsuisi työttömyyskorvaustatästä lähtien mielessään toimeliaisuusrahaksi. Sitähän se itse asiassa on, kiitosta hänen toimeliaisuudestaan pitkän työuran jälkeen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s